Kasvot 21.11.2016

Hannele Korhonen

Urakehitys vei ilmastomallinnusta tutkivan Hannele Korhosen nopeasti niin Kuopiosta Helsinkiin kuin Tenure track -urapolulta tutkimusprofessoriksi.

Juuri nyt eletään ilmastotutkimuksen kannalta kiinnostavia aikoja. Ilmatieteen laitoksella työskentelevän tutkimusprofessori Hannele Korhosen työpöydällä on parhaillaan muun muassa Ilmastopaneelin raportti maapallon 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksista, jossa avataan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitetta. Onko Pariisin ilmastosopimus tutkijan näkökulmasta vaikuttanut ilmastotutkimuksen painopisteisiin? ”Ei kovin näkyvästi”, Korhonen toteaa. ”Suurin muutos luonnontieteellisen tutkimuksen puolella on sopimuksen mukanaan tuoma tarve uusille 1,5 asteen skenaarioille. Sellaisia ei ole aikaisemmin tehty lainkaan”, Korhonen huomauttaa. Yleisesti, esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n työssä, on havaittavissa siirtyminen yhä vahvemmin kohti hillinnän ja sopeutumisen tutkimusta. ”Kehitystä kuitenkin tarvitaan edelleen myös luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Tällä hetkellä tärkeitä painopisteitä ovat etenkin alueellisten ennusteiden parantaminen vaikutustutkimuksen pohjaksi sekä vuosikymmenennusteet, jotka tarjoavat tärkeää tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi. ”

Suomen alueellisten vaikutusten tutkimiseen on Ilmatieteen laitoksella käytetty toistaiseksi enemmän muualla tuotettuja alueellisia malliennusteita. ”Olemme juuri ottamassa käyttöön HARMONIE-CLIM-mallia, jolla pyritään tuottamaan aiempaa korkeamman resoluution skenaarioita Suomeen. HARMONIE-malli on jo käytössä sään ennustamisessa, ja nyt sen rinnalle tuodaan ilmastoversio. Näin saadaan lisää synergiaa myös säänennustuksen ja ilmastomallinnuksen välille”, Korhonen sanoo.

Entistä vahvempi painotus yhteiskunnallisissa näkökulmissa heijastuu myös tutkimusrahoitukseen. Ilmatieteen laitoksen ilmastotutkimuksen jonkinasteinen luonnontieteellinen painotus asettaakin omat haasteensa tutkimusrahoituksen hakemiselle. ”Me teemme melko luonnontieteellisesti suuntautunutta tutkimusta, joka ei aina ole suoraan yhteiskunnallisesta vinkkelistä sovellettavaa. Positiivista kuitenkin on, että painopiste tarkoittaa uusia synergioita Ilmatieteen laitoksen ilmastotutkimuksen sisällä”, Korhonen sanoo. Yhteiskunnallisen tutkimuksen tarve on suuri, mutta luonnontieteellistä taustaa tarvitaan sen pohjalla aina.

Annan paljon painoarvoa tieteen kansantajuistamiselle ja ilmastoasioiden esiintuomiselle maailmassa, jossa faktoja ei aina arvosteta.

Vuonna 2004 Helsingin yliopistosta väitellyt Hannele Korhonen ajautui ilmastomallinnuksen syövereihin toden teolla vietettyään pari vuotta Englannissa Leedsin yliopistossa. Visiitin myötä hän jäi globaalin skaalan ilmastomallinnuksen tielle, joka johdatti seuraavaksi Kuopioon. Kuopion vuodet huipentuivat Ilmatieteen laitoksen esimiestehtäviin, mitkä puolestaan siivittivät lopulta siirtoa Helsinkiin. Samoihin aikoihin avautui mahdollisuus urapolkuprofessuuriin, johon Korhonen lähti mukaan. Tenure track -kaista jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä uuden projektin myötä tarjoutui mahdollisuus ylennykseen tutkimusprofessoriksi. ”Kyseinen iso ERC-projekti on viisivuotinen ja sen parissa työskentelee lisäkseni kuusi tutkijaa Ilmatieteen laitoksella”, Korhonen kertoo. Projekti, joka tutkii aerosolien ja pilvien vuorovaikutusta ilmastomalleissa, työllistää Korhosta juuri nyt eniten. Laajemmin hänen tämänhetkinen työnkuvansa painottuu ilmastomallinnuksen yleiseen kehittämiseen, niin globaalilla kuin alueellisella skaalalla. Ilmastomallinnuksen ohella Korhonen muistetaan myös ilmastonmuokkauksen tutkijana. Aihe on kuitenkin viime aikoina jäänyt vähemmälle. ”Tämä on osittain tietoinen valinta, sillä en halua ottaa liian suurta roolia ilmastonmuokkauskeskustelussa. Suhtautumiseni aiheeseen on aina ollut kriittinen”, Korhonen valottaa.

Mitä tulee omaan urakehitykseen, Hannele Korhosta ohjaa ainainen halu oppia uutta. ”En halua koskaan liian pitkään tehdä samoja asioita. Uutta omaan työhön voi onneksi tulla eri asioista – niin valituista tutkimuskohteista kuin esimerkiksi esimiestehtävistä”. Itse tutkimustyön ohella Korhonen kokee intohimoa ilmastonmuutoskeskusteluun osallistumiseen. ”Jos en olisi tutkija, niin olisin varmaan tiedetoimittaja”, hän sanoo. ”Annan paljon painoarvoa tieteen kansantajuistamiselle ja ilmastoasioiden esiintuomiselle maailmassa, jossa faktoja ei aina arvosteta”.

Teksti:
Kuvat:

Emmi Lehikoinen