Kasvot 1.9.2017

Kasvot: Aku Riihelä

Tenure track -tutkimusprofessori Aku Riihelä tutki väitöskirjassaan pohjoisen jäämeren lumen ja jään heijastuskykyä. Tänä vuonna hänen oma tutkimusalansa on valokeilassa kahdestakin syystä: Suomi toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana ja WMO on aloittanut jälleen polaarivuodet tarkoituksenaan parantaa jääennusteita arktisilla alueilla. Riihelä on vastikään palannut työpöytänsä ääreen Coloradossa pidetystä kokouksesta, missä yhdysvaltalaiset kollegat esittivät synkkiä arvioita merijään sulamisesta.

Aku Riihelän pitää kiireisenä tällä hetkellä Suomen Akatemian rahoittama CRYO-TREC (Terrestrial cryosphere: trends and their reproducibility in climate models) -hanke, joka tutkii pohjoisen pallonpuoliskon kausilumipeitettä. Kausilumipeitteestä saadaan tietoa satelliiteilla, jotka ovat keränneet jää- ja lumihavaintoja jo 30 vuoden ajan. Kerättyä aineistoa on nyt sen verran, että trendejä jään ja lumen käyttäytymisestä viime vuosikymmeninä voidaan laskea ja analysoida.

Suomi on jäätutkimuksen ekspertti

Työssä käytetty satelliittidata on eurooppalaista ja amerikkalaista. Kansainvälinen yhteistyö kuitenkin mahdollistaa koko pohjoisen pallonpuoliskon tilanteen tarkkailemisen yhtäaikaisesti ja pitkällä aikavälillä. “Tutkimme muun muassa millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella ja ihmisen toiminnalla on lumipeitteeseen”, Riihelä kertoo.

Ilmatieteen laitoksen vahvuus on datan tarkkaileminen. “Albedo-aikasarja, jolla tarkastellaan lumipeitteen heijastavuutta, on Ilmatieteen laitoksen käsialaa”, Riihelä kertoo. Lisäksi Ilmatieteen laitoksella on kehitetty muun muassa algoritmeja, joilla lasketaan ja tutkitaan lumen vesiarvoja. “Olemme jäätutkimuksessa maailman kärkeä. Voimme ylpeinä todeta, että meillä osataan”, Riihelä vakuuttaa.

“Olemme jäätutkimuksessa maailman kärkeä.”

Pohjoisen pallonpuoliskon mannerjääalueilla selkeitä muutoksia

Työmatkalta Yhdysvalloista palannut Riihelä kertoo, että kollegoiden esitykset uusimmista mallinnustuloksista pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat hälyttäviä. Pohjoisen jäämeren jään ennustettiin sulavan 50 prosentin todennäköisyydellä loppukesäisin lähes täysin jo vuoteen 2050 mennessä, mikäli kulutus ja päästöt säilyvät nykyisen kaltaisina. Meri jäätyisi kyllä taas talvisin, mutta ei koskaan entiselle tasolleen. “Toisin sanoen jo 30 vuoden sisällä arktista jäätä on kesän lopulla mahdollisesti vain hieman Grönlannin pohjoisrannikolla ja Kanadan pohjoissaaristossa”, Riihelä kertoo. Jäättömyys ei ole kuitenkaan joka kesäistä, vaan naapurivuosina jäätä saattaa olla enemmän.

Useimmat mallit ja havaintodata osoittavat, että arktisen jääpeitteen heijastuvuus on heikentynyt. Esimerkiksi Grönlannin mannerjäätikön reuna-alueet ovat selkeästi tummentuneet ja sulavat sen takia aikaisempaa tehokkaammin. “Viime vuosina Grönlannin jääpeitteen sulaminen kesäisin on kiihtynyt. Esimerkiksi vuonna 2012 suurin osa valtavasta jääkentästä koki pintasulantaa, jopa Grönlannin korkeimmat kohdat. Se oli ennenkuulumatonta”, Riihelä muistelee.

”Tänäkin vuonna Grönlannin jääpeitteessä on havaittu selkeää pintasulantaa, eikä ainoastaan jäätikön reuna-alueilla. Myös Pohjoisen pallonpuoliskon kausilumipeitteen laajuudessa ja sulamiskauden ajoituksessa on tapahtumassa muutoksia, joita tutkimme Ilmatieteen laitoksella.”

Jään sulaminen vaikuttaa lähellä ja kaukana

Arktisen jääpeitteen sulaminen vaikuttaa sekä paikallisiin ekosysteemeihin että alueella asuvien ihmisyhteisöjen elintapoihin. Mikäli jää katoaa, sekä ihmisten että eläinten liikkuminen ja kalastus vaikeutuvat. Jäätiköllä asuvia eläinlajeja voi kuolla sukupuuttoon.

Jään sulaminen vaikuttaa myös arktisen alueen ulkopuolella. Kun jää häviää, sen tilalle jäävästä avoimesta vedestä haihtuu paljon kosteutta ilmaan. Arktisessa ilmakehässä on täten enemmän vettä kuin aikaisemmin, mikä vaikuttaa sadantaan eri puolilla maapallon pohjoisia alueita. “Joissakin mallinnustutkimuksissa on esitetty, että Siperiaan alkaisi sataa nykyistä runsaammin lunta”, Riihelä kertoo. Tutkijat ovat kuitenkin vielä erimielisiä siitä, millaisia ilmiöitä jään sulaminen aiheuttaa. Esimerkiksi vaikutusta sadantaan tutkitaan parhaillaan.

Ennustaminen tulevaisuuteen on Riihelän mukaan aina vaikeaa. Jääpeitteen käyttäytymistä ennustavien mallien keskeinen hajonta on vielä suurta. ”Olisi tärkeää saada selville, miksi jääpeitteen käyttäytymisestä ollaan laajalti eri mieltä”, Riihelä sanoo. ”Kaikista luotettavimpia havaintoja tulee käyttää mallikehityksen mittatikkuna. Siksi havaintoaineistojen kattavuuden ja laadun kehittäminen on tärkeä osa nykyistä työtämme”, Riihelä kertoo.

Teksti:
Kuvat:

Adile Sevimli