Ilmassa, Kasvot 29.3.2017

Katja Lovén

Ilmanlaatuasiantuntija Katja Lovén otti hypyn tuntemattomaan viime vuonna, kun hän aloitti kahden vuoden komennuksella Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa. Siellä Katja toimii Ilmatieteen laitoksen vetämän EU-projektin koordinaattorina ja työskentelee muun muassa maan ilmanlaadun seurannan parantamiseksi.

Katja Lovén

Azerbaidžanissa käynnistyi vuoden 2016 lopulla Ilmatieteen laitoksen koordinoima EU-rahoitteinen Twinning-hanke, jonka avulla kehitetään Azerbaidžanin ympäristön seurantajärjestelmiä laadukkaamman tiedon tuottamiseksi ympäristöpolitiikkaa koskevan päätöksenteon tueksi. Etunenässä aiheen parissa työskentelee Ilmatieteen laitoksen Katja Lovén, joka muutti elämänsä Bakuun projektin ajaksi eli noin kahdeksi vuodeksi.

Ensivaikutelma maasta on ollut positiivinen. ”Tänne oli helppo tulla, ja ihmiset ovat täällä tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Työkaverit ovat tuoneet minulle muun muassa sitruunoita omasta puutarhastaan ja itsetehtyä hilloa – vaikka sanoin ettei minua sentään koko kahta vuotta tarvitse kohdella vieraan tavoin!”, Katja kertoo hymyillen.

Projektin tavoitteena on tukea ja kehittää Azerbaidžanin ympäristömonitorointia tuomalla maahan Suomen osaamista alalta. Pääpaino on ilmanlaadun seurannan kehittämisessä, mutta myös vesistöt ja maaperä kuuluvat projektin piiriin. ”Täällä on meneillään iso alueellinen vesistöpuolen hanke, joten Twinning-projektin fokus on ilmanlaadussa. Tavoitteena on ensin miettiä, miten paikallista organisaatiorakennetta voitaisiin kehittää. Sen jälkeen aloitetaan tekninen vaihe, jonka puitteissa tänne tuodaan Ilmatieteen laitoksessa käytössä olevia leviämismalleja ja koulutetaan paikallisia niiden käyttöön. Lisäksi projektissa tuetaan prosessia siirtyä manuaalimittauksista jatkuvatoimisiin ilmanlaatumittauksiin. Tällä hetkellä Azerbaidžanista ei ole lainkaan reaaliaikaista ilmanlaatudataa saatavilla verkossa”, Katja avaa.

Ilmatieteen laitos on vetänyt samanlaista projektia aiemmin esimerkiksi Makedoniassa, jonka pääkaupungissa Skopjessa on tunnetusti heikko ilmanlaatutilanne. Katja Lovénin mukaan myös Bakussa on ilmanlaatuongelmia, mutta tilanne ei ole yhtä paha. ”Maantieteellisesti Baku sijaitsee niemennokassa ja on täten hyvin tuulettuva kaupunki. Huono ilmanlaatu ei siis näy tai tunnu ilmassa suoraan, mutta todellinen tilanne on toki vaikea havaita ilman luotettavia mittauksia.” Myös Bakun keskustan kaksi vanhaa öljynjalostamoa ja runsas liikenne heikentävät ilmanlaatutilannetta, sillä esimerkiksi autoissa käytetyissä polttoaineissa ja niiden ympäristöystävällisyydessä ei todennäköisesti olla Länsi-Euroopan tasolla.

Kansalaisille tiedotetaan ilmanlaatutilanteesta moniin muihin maihin verrattuna heikosti. Reaaliaikaista tietoa verkossa ei puuttuvien mittausten takia ole, ja kansalaiset joutuvatkin tyytymään päivittäiseen lyhyeen tiedotteeseen, josta selviää edellisen päivän tilanne sekä ennuste seuraavalle päivälle. ”Puutteelliseen tietoon vaikuttaa se, että koko maassa on käytössä vain yksi jatkuvatoiminen ilmanlaadun mittauslaite. Tavoitteena on, että projektin aikana saataisiin jatkuvatoimista ilmanlaatudataa julkaistuksi verkkosivuilla, jotta Azerbaidžanistakin olisi jotain ilmanlaatutietoa löydettävissä”, Katja kertoo.

Tavoitteena on, että projektin aikana saataisiin jatkuvatoimista ilmanlaatudataa julkaistuksi verkkosivuilla, jotta Azerbaidžanistakin olisi jotain ilmanlaatutietoa löydettävissä.

Kansalaiset eivät kuitenkaan ole erityisen huolissaan ilmanlaadusta, sillä ympäristöasioista enemmän huomiota saavat saastuneet vesistöt sekä maaperä. Tähän vaikuttavat varmasti maan mittava öljyteollisuus ja usein merellä paljaalla silmällä havaittavat öljyvanat. ”Ympäristöpolitiikan saralla Azerbaidžanin tahtotila on kuitenkin lähestymässä Eurooppaa, vaikka varsinaista sopimusta ilmanlaatudirektiiveistä ei EU:n kanssa vielä olekaan”, Katja kertoo.

Maan päivittäisessä uutisvirrassa ympäristöasiat eivät ole korkealla. Poliittista keskustelua hallitsee maan taloudellinen tilanne, öljyn hinnan kehittyminen ja jäätynyt konflikti Armenian kanssa. Ympäristöasioiden lisäksi ilmastonmuutos on vaikea aihe maassa, jossa fossiilisia polttoaineita käytetään paljon ja joka on merkittävä öljyn ja kaasun tuottajamaa. Parhaillaankin rakennetaan Turkin kautta Eurooppaan vievää uutta kaasuputkea.

Byrokratia hidastaa työntekoa

Projektin tavoitteet ja maan nykytilanne ovat siis selvillä, mutta miten paikallinen työskentelykulttuuri eroaa Suomesta? Katjan on yllättänyt etenkin byrokratian määrä, joka korostuu projektin alkuvaiheessa. ”Tuntuu, että täällä työllistetään itsensä turhalla paperin pyörittämisellä. Työkulttuuri on myös todella hierarkinen. Kaikki dokumentit yksinkertaisia kutsuja myöten pitää hyväksyttää ministerillä asti. Spontaanit palaverit eivät onnistu edes samassa rakennuksessa toimivien sisarorganisaatioiden kesken, sillä tapaamisesta tulee aina laatia virallinen kirje ennakkoon.”

Kaiken kaikkiaan työtahti on alhaisempi. Ongelma on myös infrassa: kaikilla ei ole tietokoneita sisäverkoista ja tarvittavista järjestelmistä puhumattakaan. Esimerkiksi päästöinventaariotiedot ovat mapeissa, joista vasta viime vuosina on alettu tehdä excel-tiedostoja. Myös infran kehittäminen on osa Twinning-projektia, sillä projektin tarkoituksena on viedä Suomen toimivia hallintokäytäntöjä maahan.

Työyhteisön hierarkia näkyy myös siinä, että yksittäisellä työntekijällä ei ole valtaa osallistua päätöksentekoon, eikä toisaalta uskalleta tehdä päätöksiä silloin kuin niitä tarvittaisiin. Myös korruptio on iso ongelma, ei vain työpaikoilla, vaan koko maassa. ”Täällä tuntuu usein siltä, että kaikki haluavat henkilökohtaisesti hyötyä kaikesta. Pienissä asioissakin on oma lehmä ojassa. Tämä puolestaan johtaa epäluuloisuuteen, jonka huomaa monista”, Katja sanoo.

Mitä tulee taloudelliseen tilanteeseen Azerbaidžanissa, kontrasti on suuri. ”Palkkataso on suurimmalle osalle kansasta todella alhainen, mutta esimeriksi Suomen elintason täyttävien asuntojen hinnat ovat korkealla, sillä niistä kilpaillaan jo suurin piirtein öljymiljonäärien kanssa”, Katja toteaa. Kansa on jakautunut taloudellisiin ääripäihin, toisin kuin keskiluokkainen Suomi.

Suomalaisen silmin Bakussa törmää usein huvittaviinkin asioihin. ”Lasten kanssa liikkuessa on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, kuinka teurastamoja on joka kadun kulmassa. Illalla ohi kävellessä pihalla on lehmä kiinni puussa ja seuraavana aamuna roikkuu ruho puussa kaikkien silmien alla”, Katja nauraa. ”Mutta juuri kulttuurierot tekevät työn täällä kiinnostavaksi ja antavat siihen oman lisämausteensa. Mukavaa täällä on ollut olla – sitä katsoo nyt taas eri tavalla Suomea ja sitä, kuinka hyvin asiat siellä ovat”.

Teksti:
Kuvat:

Katja Lovén