Kolumnit 2.10.2017

Minä ja Arktis

Arktinen alue. Mikä? Missä?
Ja mitä sitten?

Arktisuus tuo mieleemme monta asiaa. Kuulijasta lähes riippumatta arktisuuden tunnusmerkkejä ovat ainakin pohjoisuus, kylmyys, lumi sekä jää, puhdas vesi ja ilma, tuuli, karu ja vaativa ympäristö, mittaamattomat välimatkat, hyödyntämättömät luonnonvarat. Mutta monelle arktisuus on myös tuntematon alue, tutkimusmatka, entisaikojen merikartta alueelta jota ei tunnettu ja jonne siksi piirrettiin merihirviöitä ja myrskyävää merta – sinne ei ole asiaa! Tai juuri siksi että se on tuntematon ja jännittävä sinne on päästävä.

Minulle arktinen on hyvin henkilökohtainen asia, rakas muisto opiskeluajoilta, jolloin vietin lähes kaikki pidemmät lomani Särestöniemessä Antun ja äitini seurassa. Onko mitään hienompaa kuin Antun rantasaunasta lähtiessä paksu valkoinen hanki, tähtitaivas ja taivaalla rätisevät revontulet? Kaamoksesta tai pimeydestä ei ollut tietoakaan. Tai Antun Särestövaaroilla keittämät nokipannukahvit… Arktinen on myös monta tutkimusaluksilla tai jäänmurtajilla tehtyä jäämatkaa: Polastern, Oden, Frej ja muut. Minussa arktinen ja antarktinen menevät iloisesti sekaisin yhdeksi ja samaksi, ihanaksi polaarisinfoniaksi: Nathaniel L. Palmer ja Rossinmeren matka, Aurora Australis ja sub-antraktiset saaret sekä Australian kenttäasemat Antarktiksella.

Arktinen alue on monta aluetta, aivan kuten Lappi on monta Lappia. Metsä-Lappi, tunturi-Lappi, meri-Lappi. Euroarktinen, Euraasian arktinen, Pohjois-Amerikan arktinen – pan-arktinen. Määrittely vaihtelee sen mukaan kuka ja missä yhteydessä arktisesta puhuu – yhtä yleisesti hyväksyttyä ja kaikkiin yhteyksiin sopivaa määrittelyä ei ole. Missä on sinun Arktikasi?

Joka tapauksessa alueella asuu vakituisesti noin neljä miljoonaa ihmistä, joiden elämä noudattaa arjen kaavaa: käydään koulussa, töissä, opiskellaan, vietetään vapaa-aikaa, rakastutaan, erotaan, synnytään, sairastutaan, kuollaan. Ylläpidetään arvokasta kulttuuria ja perinteitä joilla vuosisatainen historia. Edellytyksenä ovat toimivat infrastruktuurit kuten liikenne- ja tietoliikenneyhteydet ja monipuoliset sekä riittävät päivittäiset palvelut.  Näiden tulee toimia arktisella alueella asuville yhteisöille kuten kaikille muillekin mutta itsestäänselvyys se ei ole. Vaaditaan useita erityisratkaisuja jotta arktisen alueen yhdyskunnilla olisi samat päivittäiset edellytykset elää kotiseuduillaan kuin meillä ”etelän asukeilla”. Kaikki ei ole vielä valmista.

Arktinen alue on myös poliittisesti mielenkiintoinen kenttä. Se on, arktisten maiden yhteisellä päätöksellä, jätetty vapaaksi sotilaallisesta toiminnasta ja tähän saakka siinä on onnistuttu. Tämä ei suinkaan tarkoita että Arktika olisi maailman viimeinen ”yhteisymmärryksen turvapaikka” tai etteikö eri mailla olisi muita intressejä arktista aluetta kohtaan. Vielä hyödyntämättömät luonnonvarat kuten kaasu, öljy ja merenpohjan mineraalit, kalastus ja koko elintarviketuotanto meressä (mm. kalan- ja makrolevien kasvatus), meriteollisuus ja matkailu tekevät Arktikasta erittäin mielenkiintoisen ja taloudellisesti lupaavan alueen, vaikkakin sen vaikeakulkuisuus ja kaikenpuolinen haastavuus laskevatkin investointien tuottoa ja lisäävät riskiä.

Arktinen neuvosto kahdeksan jäsenmaansa voimin on kuitenkin pitkäjänteisellä toiminnallaan osoittanut yhteistyön potentiaalin. Neuvoston toimintaperiaatteena on konsensuspäätöksenteko: kaikkien jäsenmaiden tulee hyväksyä ratkaisut joita neuvostossa tehdään. Helppoa tämä ei aina ole, ja tuloksellinen työ sekä neuvostossa että sen pysyvissä työryhmissä vaatii sekä ammattitaitoiset neuvottelijat että asiantuntemusta. Myös ymmärrystä ja joustavuutta mitataan usein jotta tavoitteet ja näkemykset saadaan harmoniaan. Silloin tällöin kuulee Arktisen neuvoston työtä moitittavan tehottomaksi ja särmättömäksi, mutta itse olen jopa hämmästynyt siitä miten paljon neuvoston toiminnassa on saatu yhteisin ponnistuksin aikaan kun edellytyksenä on konsensus.

Mutta mitä sitten? Mitä merkitystä arktisella alueella on?

Paljonkin. Useita vuosikymmeniä on tiedetty että ilmastonmuutos on totta ja se etenee. Samoin on ollut hyvin tiedossa se että arktisella alueella ilmastonmuutoksen eteneminen on kaksi kertaa voimakkaampaa kuin maapallon muilla alueilla. Tutkijat käyttävät tästä termiä ”arctic amplification”, arktinen moninkertaistuminen. Pitkään tämä oli teoriaa ja ilmastomalleja, mutta tänään muutokset ovat jo kiistatta nähtävissä – ja ne vaikuttavat myös meidän arkipäiväämme, etenkin sään ja ilmaston osalta. Saamme jatkossakin kokea aikaisempaa enemmän kosteaa, tuulista, rutikuivaa ja helteistä, myrskyjä ja trombeja, monenmoisia sään ääri-ilmiötä. Henkinen ja tekninen sopeutuminen on välttämättömyys arkemme sujumiselle tulevaisuudessa. Olin helpottunut lukiessani viimeisimmän Nature Geoscience -lehden artikkelin ilmastonmuutoksen hyvistä uutisista: tuoreen tutkimuksen mukaan maapallon lämpenemisen nousu on yhä mahdollista pitää 1,5 asteessa. Se vain vaatii tehokkaita toimia: hiilidioksidipuskuria on käytettävissä arvioitua enemmän ja päästöjä on alettu vähentää ennakoitua nopeammin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan maapallon lämpenemisen nousu on yhä mahdollista pitää 1,5 asteessa. Se vain vaatii tehokkaita toimia.

Epäilijät kuittaavat tutkijoiden ilmastopuheet sillä, että aina ovat säät vaihdelleet. Mutta nyt on kyse suuremmista ja pitkäaikaisemmista vaihteluista, sekä erityisesti yhteen suuntaan etenevistä. Sellaisista, joita ei yhden ihmisiän aikana välttämättä ehdi havaita tai hyväksyä. Evoluution ja ilmastokehityksen mittakaavassa ihmisikä ei ole silmänräpäyksenkään mittainen aika. Mutta kysykää alkuperäsikansoilta, heillä on perimätietoa ilmastosta ja säästä. He ovat nähneet kehityksen jo aikoja sitten.

Arktinen alue ja arktisuus on mielestäni sekä ”minä” että erityisesti ”me”. Minä koen kantavani korteni arktisen alueen kestävän kehityksen ja tulevaisuuden kekoon oman, tärkeäksi kokemani työn kautta. Tehtäväni Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden ohjelman ”meteorologinen yhteistyö” -prioriteetin projektipäällikkönä on asia jota hoidan kaiken ammattitaitoni hyödyntäen. Vastalahjaksi saan päivittäin kehitettyä omaa ammattiosaamistani koska meribiologina minulla on yhä paljon meteorologiasta opittavaa. Kukaan ei tee tällaista työtä yksin, siksi haluankin osoittaa kiitollisuuteni sille monipäiselle asiantuntijatiimille jonka kanssa saan ilmatieteen laitoksella ja sen sidosryhmien piirissä työtäni tehdä. Saan päivittäin todeta yhteistyön voiman omassa arjessani, saman voiman jota Arktinen neuvosto toteuttaa omassa työssään ja johon voin näin tuoda lisäarvoa.

 

Teksti: