Sää 26.9.2018

Meteorologinen tieto on aina paikkatietoa

Sää- ja ilmastotieto, havaintoasemamittaukset, säätutkat ja satelliitit hyödyntävät paikkatietoa. Myös säätiedon käyttäjät hakevat tietoa yleensä tiettyyn kohteeseen kartalla.

Keväällä valmistunut paikkatietopoliittinen selonteko on ensimmäinen tietopoliittinen selonteko Suomessa. Selonteon vision mukaan tulevaisuudessa Suomessa on ”maailman innovatiivisin ja turvallisin paikkatiedon ekosysteemi”. Paikkatietopoliittinen selonteko linjaa, minkälaista paikkatietoa yhteiskunnassa tarvitaan sekä miten sen tuottamista, hallintaa ja jakelua kehitetään ja miten paikkatiedon käyttöä edistetään.

Paikkatietoa on kaikki tieto, jonka yhtenä ominaisuutena on sijainti. Suuri osa paikkatiedosta liittyy karttatietoon, jota Suomessa tuottaa Maanmittauslaitos.

Myös Ilmatieteen laitos hyödyntää paikkatietoa lähes kaikessa toiminnassaan: sää- ja ilmastotieto, havaintoasemien mittaukset, säätutkat sekä satelliittien tuottama data sijoittuvat aina johonkin maantieteelliseen paikkaan. Myös säätiedon loppukäyttäjä hakee haluamansa säätiedon yleensä tiettyyn kohteeseen kartalla.

Meteorologia on iso paikkatiedon osa-alue

Ilmatieteen laitoksen pääarkkitehti Roope Tervo kertoo, että Ilmatieteen laitoksen näkökulmasta kaikki laitoksen data on paikkatietoa: data sijoittuu aina johonkin paikkaan maapallolla.

”Koko meteorologian ala onkin iso paikkatiedon osa-alue”, Tervo toteaa.

Säätiedossa paikkatiedolla ei ole yhtä suuria tarkkuusvaatimuksia kuin esimerkiksi maanmittauksessa, jossa paikkatietoa tarvitaan senttimetrin tarkkuudella. Erityispiirre säätiedossa on se, että pelkkä paikkatieto ei riitä, vaan mukana on useimmiten oltava myös tieto ajasta.

Säätiedossa pelkkä paikkatieto ei riitä, vaan mukana on oltava myös tieto ajasta.

”Tämä ei ole kovin yleistä muiden paikkatietoalojen datoissa, mutta standardointityössä meteorologian alan tarpeet on huomioitu”, Tervo kertoo.

Lisähaastetta paikkatiedon käsittelyyn tuo myös säämalleissa käytetyt mallikohtaiset projektiot.

Eräs pieni mutta tärkeä paikkatiedon käyttökohde Ilmatieteen laitoksella liittyy paikkojen nimiin ja nimistön ylläpitoon. Monet hakevat sääennustetta jonkin paikan nimellä eli niin sanottua piste-ennustetta tiettyyn paikkaan. Ilmatieteen laitos käyttää palveluissaan Geonames-nimistä palvelua, jota päivitetään yhteisöllisesti. Laitoksen verkkosivuilla on käytössä reilun 20 000 kohteen nimistö, joka on valittu ja järjestetty suomalaisiin tarpeisiin.

Myös satelliitit tuottavat paikkatietoa

Kaukokartoituksen ja satelliittien avulla voidaan saada tietoa lähes mistä maailman kolkasta tahansa. Ilmatieteen laitoksella satelliiteilla kartoitetaan esimerkiksi ilmakehän otsonia ja muita kaasuja kuten typpidioksidia ja rikkidioksidia, pilvisyyttä sekä ilman kosteutta ja lämpötilaa. Nähdäänpä satelliiteilla myös tulivuorten tuhkaa ja sinileväkukintoja Itämerellä.

Ilmatieteen laitoksen Arktinen avaruuskeskus -yksikön päällikkö Jyri Heilimo kertoo, että kaikissa kaukokartoitus- ja satelliittituotteissa on paikkainformaatio mukana.

”Paikkatietoa tarvitaan, koska muutenhan satelliittikuvista ei olisi mitään hyötyä. Ilman tietoa kuvauspaikasta ne olisivat vain kauniita kuvia.”

Myös satelliittikuvissa pitää olla mukana paikan lisäksi tieto ajasta. Jos satelliitilla halutaan esimerkiksi selvittää nykyhetken lumen määrää tai vesiarvoa, ei hyödytä, jos kuvausaika tiedetään ylimalkaisesti. Välillä kuvausaika on tiedettävä hyvinkin tarkasti; jotkut mittaukset esimerkiksi tehdään vain tiettyyn aikaan aamupäivisin auringon valaisuolosuhteiden vuoksi.

Heilimo oli yksi Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoista, jota haastateltiin uutta paikkatietopoliittista selontekoa varten. Ilmatieteen laitoksen Sodankylän arktisen avaruuskeskuksen ja kansallisen satelliittidatakeskuksen toiminta nivoutuu tiiviisti paikkatietotoimintaan. Heilimo toivoisi satelliittidatalle lisää käyttäjiä. Suomessa kaukokartoitusta hyödynnetään jonkin verran metsätaloudessa, mutta esimerkiksi maataloudessa huomattavasti vähemmän, vaikka säällä on alalla suuri merkitys.

”Kaukokartoitusalan yhteiskunnallinen vaikuttavuus on todella suuri, mutta sen kaupallinen potentiaali ei ole realisoitunut. Ilman satelliittitietoa kartat eivät olisi niin tarkkoja, sääennusteet olisivat epätarkempia ja Itämeren merenkulku olisi talvella vaikeampaa”, Heilimo korostaa.