Sää 21.1.2019

Viime kasvukauden lämpösumma oli ennätyksellisen suuri

Viime kesänä pitkään jatkunut lämmin kausi johti ennätyksellisen suureen kasvukauden lämpösummaan. Ilmastonmuutoksen myötä kasvukaudet pitenevät Suomessa tällä vuosisadalla noin 1–2 kuukaudella kasvihuonekaasujen päästöistä riippuen.

Kasvukausi on se aika vuodesta, jolloin kasvit kasvavat. Lämpösumma puolestaan kuvaa kasvukauden aikana kertynyttä lämpöä. Kasvukauden pituutta ja lämpösummaa käytetään avuksi, kun arvioidaan esimerkiksi maataloustuotannon edellytyksiä ja metsien kasvua.

”Terminen kasvukausi alkaa, kun lumi on sulanut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli viiden plusasteen”, selittää meteorologi Pauli Jokinen Ilmatieteen laitokselta.

Syksyllä terminen kasvukausi päättyy, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi viiden plusasteen alapuolelle tai kun saadaan pysyvä lumipeite. Syksyllä myös kovat yöpakkaset useana yönä peräkkäin katkaisevat kasvukauden. Termisen kasvukauden pituus on Etelä-Suomessa noin 170 ja Pohjois-Suomessa noin 110 vuorokautta.

Viime kesä oli pitkä ja lämmin, mikä näkyi Ilmatieteen laitoksen lämpösummatilastoissa. Turun Artukaisten lämpösummaksi kertyi 1 974 vuorokausiastetta (°Cvrk), mikä on mittaushistorian korkein lukema. Edellinen ennätys, 1 852 vuorokausiastetta, tehtiin Helsingin Kumpulassa vuonna 2011.

”Ilmastonmuutoksen myötä nousevat lämpösummat mahdollistavat uudenlaisten lajien viljelyn Suomessa, mutta samalla lisääntyvät myös haitallisten tuholaisten ja kasvitautien todennäköisyydet”, Pauli Jokinen sanoo.

Kasvukausi pitenee ja lämpenee

Ilmastonmuutoksen myötä kasvukaudet pitenevät Suomessa tällä vuosisadalla noin 1–2 kuukaudella kasvihuonekaasujen päästöistä riippuen. Kasvukauden lämpösumma voi kasvaa Etelä-Suomessa puolitoistakertaiseksi ja Lapissa kaksinkertaiseksi. Tämä johtuu siitä, että kasvukausi alkaa keväällä nykyistä aikaisemmin ja päättyy syksyllä myöhemmin. Eniten kasvukausi pidentyy Etelä-Suomessa.

Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat selvittäneet, että jos kasvihuonekaasujen päästöt jatkuvat runsaina, Etelä-Suomessa kasvukausi voi siirtyä alkamaan jo maaliskuun loppupuolella eli samoihin aikoihin kuin Keski-Euroopassa nykyään. Kasvukausi etelässä päättyisi tällöin vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Muualla Suomessa kasvukausi alkaisi huhtikuun paikkeilla ja jatkuisi lokakuulle tai marraskuun alkupuolelle. Ja vaikka päästöt olisivat maltillisemmatkin, kasvukausi voi pidentyä vuosisadan loppuun mennessä yli kuukaudella.

Etelä-Suomessa kasvukausi voi siirtyä alkamaan maaliskuun loppupuolella eli samoihin aikoihin kuin Keski-Euroopassa nykyään.

Samaisessa tutkimuksessa todettiin, että jos kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan nykyisellä vauhdilla, kasvukauden lämpösumma voi nousta Suomessa vuosisadan loppuun mennessä 800–1000 astepäivällä. Tällöin lämpösumma Etelä- ja Keski-Suomessa olisi samalla tasolla kuin nykyisin Ranskassa, yli 2 000 vuorokausiastetta. Napapiirin korkeudella lämpösummat kohoaisivat 1 600 astepäivään, mikä vastaa nykyistä Puolan ilmastoa ja on 300 astepäivää enemmän kuin Etelä-Suomen vertailujakson 1971–2000 ilmastossa. Käsivarren Lapin lämpösumma, 1 200 ºC vrk, olisi samaa luokkaa kuin Tampereen-Porin tienoilla nykyään. Tutkijoiden mukaan vähäisemmilläkin päästöillä ilmasto voi lämmetä niin paljon, että kasvukauden lämpösumma saattaa nousta Suomessa vuosisadan loppuun mennessä noin 500 astepäivällä.

Kasvukaudet noudattavat vuotuista vaihtelua sekä nykyisessä että tulevassa ilmastossa. Ilmastonmuutoksen edetessä lämpimiä kasvukausia esiintyy kuitenkin yhä yleisemmin ja viileitä entistä harvemmin.

”Hyvin lämpimiä kasvukausia esiintyi 1900-luvun lopulla noin kerran 20 vuodessa, mutta 2040-luvulla yhtä lämpimiä kasvukausia voidaan kokea jo useammin kuin joka toinen vuosi”, meteorologi Pauli Jokinen havainnollistaa.

Helsingin Kaisaniemen havaintoaseman lämpösumma vuodesta 1882 lähtien. Ennätysvuosi 2018 punaisella viivalla.