Teema 26.10.2018

Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

Mikäli maapallon lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Lämpötilan nousu on edelleen mahdollista rajata alle 1,5 asteeseen, mutta se vaatii nopeita ja radikaaleja toimia.

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n lokakuussa julkaiseman raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta.

”Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ilmastontutkimusohjelman johtaja Hannele Korhonen.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat jo nähtävissä esimerkiksi lisääntyvinä sään ääri-ilmiöinä, meriveden pinnan nousuna sekä Arktisen merijään pienenemisenä. Suomessa ilmasto lämpenee noin kaksi kertaa enemmän globaaliin lämpötilaan verrattuna.

”Jo tällä hetkellä 20–40 prosenttia maapallon ihmisistä asuu alueilla, joissa on koettu vähintään 1,5 asteen lämpenemistä johonkin aikaan vuodesta. Suomessa keskilämpötila on noussut yli 2 astetta, ja vielä enemmän talvisin”, kertoo Hannele Korhonen.

Maapallon ilmasto lämmennyt noin asteen esiteollisesta ajasta. Jos lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. © Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö, 2018. Ilmasto-opas.fi

Lämpötilan vähäinenkin nousu lisää riskejä

Pariisin ilmastosopimuksessa valtiot sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. IPCC:n raportista selviää, että maapallon lämpötilan vähäinenkin nousu lisää haitallisia vaikutuksia.

”Jo alle 1,5 asteen lämpötilan nousu heikentäisi kalakantoja ja lisäisi tulvia rannikkoalueilla. Yli 1,5 asteen nousu vaikuttaisi merkittävästi viljan viljelyyn, mikä heikentäisi globaalia ruokaturvaa”, Korhonen toteaa.

Lämpenemiseen liittyvät riskit ovat sitä suuremmat, mitä enemmän ilmasto lämpenee. Vaikka 1,5 astetta on asetettu tavoitteeksi, on siis esimerkiksi 1,7 asteen nousulla pienemmät riskit kuin 2 asteen nousulla. Toisin sanoen: mitä alhaisemmaksi lämpeneminen saadaan rajoitettua, sitä vähemmän sillä on seurauksia luonnolle ja ihmisille.

”Jos pystyisimme rajoittamaan lämpötilan nousun 1,5 asteeseen, säästyisimme merkittävältä määrältä inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi makean veden puutteesta kärsiviä ihmisiä olisi vähemmän ja riisin, vehnän ja maissin viljely olisi helpompaa”, Korhonen selventää.

Lämpötilan rajoittaminen 1,5 asteeseen vähentäisi myös tukalien ja terveydelle vaarallisten hellejaksojen määrää. Lisäksi hyönteisten levittämät taudit, kuten malaria ja denguekuume, eivät leviäisi niin nopeasti.

Lämpötilan rajoittamisesta 1,5 asteeseen hyötyisi myös luonto. Kahden asteen maailmassa kaksinkertainen määrä lajeja menettäisi valtaosan elinympäristöstään 1,5 asteen maailmaan verrattuna. Lämpötilan rajoittaminen suojelisi erityisesti Suomen lähialueita, kuten tundraa ja boreaalista havumetsävyöhykettä.

Lämpenemiseen liittyvät riskit ovat sitä suuremmat, mitä enemmän ilmasto lämpenee. © Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö, 2018. Ilmasto-opas.fi

Lämpötilan nousu ei vaikuta kaikkialla maailmassa samalla tavalla. Lämpenevän ilmaston muutokset olisivat suurimmat Arktisella alueella, rannikkoseuduilla ja pienissä saarivaltioissa. Kaikista voimakkaimmin vaikutukset osuisivat maailman köyhimpiin ihmisiin. Lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen 2 asteen sijaan suojaisi satoja miljoonia ihmisiä ilmastonmuutoksen ja köyhyyden riskeiltä

”Köyhimmillä ihmisillä ei ole voimavaroja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin samalla tavalla kuin meillä rikkaassa Pohjolassa. Pieneltä tuntuva puolen asteen ero olisi siis hyvin merkittävä”, Korhonen muistuttaa.

Lämpötilan nousu voidaan taittaa nopeilla muutoksilla

Raportista löytyy myös toiveikas viesti: Lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen, mutta siihen vaaditaan nopeita ja radikaaleja, maailmanlaajuisia muutoksia sekä kulutuksessa että tuotannossa. Muutokset koskevat muun muassa energiatoimialaa, liikennettä, maankäyttöä ja teollisuutta.

Energiaa on käytettävä vähemmän ja tehokkaammin.

”Vuoteen 2050 mennessä suuri osa energiasta on tuotettava ilman kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi uusiutuvilla energianlähteillä. Energiaa on käytettävä vähemmän ja tehokkaammin”, Hannele Korhonen tiivistää.

Maankäytön ilmastovaikutuksia on parannettava. Metsien, viljelymaiden ja muiden maaekosysteemien kasvillisuuteen ja maaperään on sidottava lisää hiilidioksidia ilmakehästä, ja luonnon hiilinieluja on voimistettava. Maataloudessa on siirryttävä käyttämään viljelymenetelmiä, jotka alkavat kerryttää lisää hiiltä maaperään. Metsätaloudessa puun käytön ilmastovaikutukset on arvioitava tarkasti.

Teollisuuden päästöjä on puolestaan vähennettävä 70–90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 2010.

Hiilidioksidia on sidottava ilmakehästä

On arvioitu, että valtioiden päästövähennyssitoumukset johtaisivat noin 3 asteen lämpenemiseen. 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen vaatisi nykysitoumuksia huomattavasti nopeampia päästövähennyksiä jo 2020-luvulta alkaen viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

Jotta maapallon lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen, hiilidioksidin päästöjen ja ilmakehästä sidotun hiilidioksidin määrän tulee olla yhtä suuret vuoteen 2050 mennessä. Reippaiden päästövähennysten lisäksi hiilidioksidia täytyy sitoa ilmakehästä kasvillisuuteen ja maaperään sekä mahdollisesti laajamittaisesti teknologiaa hyödyntäen, jos päästöjä ei ole onnistuttu vähentämään tarpeeksi nopeasti. Hiilidioksidin talteenottoon liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä siihen tarvittava teknologia on vielä kehitysasteella.

”Mitä enemmän saamme päästöjä vähennettyä, sitä vähemmän hiilidioksidia on tarpeen ottaa talteen ilmakehästä”, Korhonen huomauttaa.

Teksti:
Kuvat:

Antonin Halas / Studio Halas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *