Tutkimus 16.2.2016

Merellä toimivat havaintolaitteet tuovat turvaa merenkulkijoille

Meren tutkimusta ja merenkulkijoiden turvallisuutta varten meriltä tarvitaan monenlaisia havaintoja. Vesilläliikkujan ei yleensä pidä koskea havaintolaitteisiin niitä havaitessaan.

Merellisiä havaintoja tehdään erilaisilla mereen ankkuroitavilla tai sinne vapaasti ajelehtimaan jätettävillä poijuilla ja muilla mittalaitteilla, rannikolle asennetuilla laitteilla sekä satelliiteilla ja muilla kaukokartoitusmenetelmillä. Laitteilla mitataan aallokkoa, vedenkorkeutta, virtauksia, veden lämpötilaa, suolaisuutta ja muita meren ilmiöitä ja ominaisuuksia. Havaintoja käytetään reaaliaikaiseen meren tilan seurantaan ja malleihin perustuvien ennusteiden tekoon.

”Veneilijöiden on hyvä tietää mittalaitteiden olemassaolosta. Pääsääntöisesti niille ei veneilijän tarvitse kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin huolehtia siitä, ettei törmää niihin ja vahingoita niitä. Laitteiden keskeytymätön toiminta on tärkeää veneilijöiden omankin turvallisuuden kannalta”, muistuttaa Ilmatieteen laitoksen erikoissuunnittelija Kimmo Tikka.

Ajelehtimispoijujen tiedot tärkeitä meripelastustehtävissä

Ajelehtimispoijut kulkevat pintavirtausten mukana ja lähettävät säännöllisesti paikka- ja lämpötilatietoa, joiden avulla voidaan tarkentaa virtausmalleja. Virtausmalleja käytetään meripelastustehtävissä ja öljyn kulkeutumisen ennustamisessa onnettomuustilanteessa.

Ajelehtimispoijuja voidaan talvella käyttää jään liikkeiden seurannassa. Keväällä ne sitten ajelehtivat rantaan, jolloin ne voi nostaa maihin ja ilmoittaa löydöstä Ilmatieteen laitokselle.

Ilmatieteen laitos käyttää paikalleen ankkuroituja ajelehtimispoijuja meren pintalämpötilan mittaamiseen. Silloin poijuun on merkitty mittauspaikka, joka on valittu venereittien ulkopuolelta yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.

Merellä liikkuu myös robotteja

 Ilmatieteen laitos seuraa meren tilaa myös ajelehtivilla sukeltavilla poijuilla ja itsestään liikkuvilla liitimillä, joiden kulkua valvotaan maista satellittien välityksellä.

Ilmatieteen laitos otti ensimmäisenä laitoksena käyttöön Argo-poijut Itämerellä osana EuroArgo-ohjelmaa. Valtamerillä tavallisesti käytettävä poijutyyppi muokattiin toimimaan Selkämerellä ja itäisellä Gotlannin altaalla. Argo-poiju nousee määräajoin pohjan läheltä pintaan mitaten veden eri kerrosten ominaisuuksia. Poiju lähettää havainnot satelliitin kautta maihin ja laskeutuu rauhalliseen pysäköintisyvyyteen, jossa se ajelehtii hiljalleen virtausten mukana.

Tänä vuonna Ilmatieteen laitos aloittaa mittaukset uudella sukeltelevalla liitimellä. Liidin on noin 1,5 metriä pitkä torpedon muotoinen miehittämätön laite, joka kulkee ohjelmoitua reittiä sukeltaen ja vain ajoittain pinnalla käyden.

Argo-poiju ja liidin ovat veden pinnalla noin 15–20 minuuttia kerrallaan. Tällöin ne tarkistavat paikkansa ja lähettävät keräämänsä tiedot satelliittien kautta maihin. Sitten ne sukeltavat takaisin syvyyksien ominaisuuksia mittaamaan. Esim. Argo-poijujen havaintoja voivat seurata internetistä numeroilla numeroilla 6902020 ja 6902021.

https://www.coriolis.eu.org/Data-Products/Data-Delivery/Argo-floats-by-WMO-number 

argo2

 

Argo-poiju mittaa määräajoin meren ominaisuuksien pystysuoraa jakaumaa ajelehtiessaan virausten mukana.