Yleinen 29.12.2017

Ilmatieteen laitoksella juhlavuosi

Ilmatieteen laitoksen edeltäjä, magneettis-meteorologinen observatorio perustettiin 180 vuotta sitten. Siitä lähti kehitys, joka johti monien organisatoristen vaiheiden kautta nykyiseen Ilmatieteen laitokseen.

Maaliskuun 28. päivänä 1838 allekirjoitti Venäjän ja Suomen Suuriruhtinaanmaan Keisari Nikolai I käskykirjeen, jolla Helsingin yliopistoon perustettiin magneettinen observatorio. Sen johtajaksi määrättiin fyysikko Johan Jakob Nervander. Laitoksen toimialaan kuului magnetismin lisäksi meteorologiset havainnot. Siksi myös laitoksen nimeksi vakiintui myöhemmin Magneettis-meteorologinen observatorio.

Kopio keisarillisesta asetuksesta vuodelta 1881, jolla laitoksen asema määrättiin kuuuluvaksi Suomen Tiedeseuralle. Itsenäisenä valtion tutkimuslaitoksena laitos aloitti 1.1.1919 Meteorologisena keskuslaitoksena.

Magneettisten ja sähköisten ilmiöiden tutkimus edusti 1800-luvun alussa fysiikan tutkimuksen terävintä kärkeä.  Toisaalta myös ilmatieteellä oli Suomessa jo pitkät ja vakiintuneet perinteet. Säännölliset päivittäiset meteorologiset havainnot aloitettiin Turun akatemiassa vuonna 1748. Niitä jatkettiin Turun palon jälkeen Helsingissä, jonne yliopisto siirrettiin vuonna 1828. Mittauspaikka on sijainnut Kaisaniemessä vuodesta 1844 lähtien.

Aloitteen perustamisesta teki Adolf Kupffer

Aloitteen Helsingin magneettisen observatorion perustamisesta teki Adolf Kupffer Pietarin Tiedeakatemiasta. Hän ehdotti vuonna 1830, että yliopiston huomaan perustettaisiin magneettinen observatorio Venäjän observatorioketjun jatkeeksi kansainvälisen tutkimusohjelman mukaisesti. Hankkeen tieteellisenä kannustimena oli selvittää magneettisten ja meteorologisten ilmiöiden ajalliset ja paikalliset vaihtelut maantieteellisesti mahdollisimman laajoilla alueilla. Sähkövirtojen ja magnetismin välinen vuorovaikutus oli tuolloin aivan uusi ja mullistava havainto. Tähän perustuvat myös kaikki nykyajan sähkötekniikan tuotteet aina kännykästä pesukoneeseen. Ilman sähkömagnetismiin perustuvia laitteita koko nykyinen teknologinen kulttuurimme olisikin tyystin toisenlainen.

Kiistaa laitoksen perustamisesta

Kupfferin ehdotus observatorion perustamisesta ei alkuun saanut vastakaikua. J. J. Nervander innostui hankkeesta ja ryhtyi tarmokkaasti ajamaan magneettisen observatorion perustamista. Yliopiston konsistori vastusti hanketta, mutta Nervanderin tukijat Kupffer ja Rehbinder saivat itse keisarin observatoriohankkeen tukijaksi, jolloin konsistorin oli mahdotonta vastustaa observatorion perustamista.

Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen toimitalo Kaisaniemen puiston laidalla 1930-luvulla. Rakennus oli alkuaan Magneettinen observatorio ja se valmistui vuonna 1841. Rakennus purettiin vuonna 1963 ja tilalle saatiin Ilmatieteen laitoksen Säätalo (1966–2005).

Magneettisen observatorion perustamiskustannukset määrättiin otettavaksi yliopiston uudisrakennusrahastosta, joka käsitti miljoonia ruplia. Observatoriorakennuksen suunnitteli itse arkkitehti Engel ja sijoituspaikaksi valittiin Tähtitorninmäki. Kaupungin porvarit kuitenkin pelkäsivät salaperäisten magneettisten laitteiden aiheuttavan satamamakasiineihin tulipalovaaran ja vaativat keisaria sijoittamaan observatorion turvallisempaan paikkaan. Uusi tontti saatiin Kaisaniemen puistosta, jossa IL:n päärakennus sijaitsi aina vuoteen 2005 saakka. Tuolloin vielä syrjäinen sijainti teki myös mahdolliseksi ulkoasultaan vaatimattomamman ja halvemman observatoriorakennuksen toteuttamisen. Valmistunut observatorio ei ollut enää Engelin suunnittelemassa asussa, vaan riisutussa muodossa.

Magneettiset ja meteorologiset havainnot aloitettiin 1844

Observatoriorakennukset valmistuivat vuonna 1841, mutta varsinaiset säännölliset havainnot aloitettiin vasta 1.7.1844. Uusien magneettisten ja meteorologisten havaintolaitteiden hankkimiseen ja mittausmenetelmien hiomiseen kului siis melkein kolme vuotta. Työ tehtiin äärimmäisen huolellisesti ja perusteellisesti, sillä observatorion tieteellinen mittausohjelma oli varsin kunnianhimoinen ja sen instrumentointi edusti aikansa ehdotonta huippua. Magneettiset ja meteorologiset havainnot tehtiin kaikki visuaalisesti, mitään havaintoautomatiikkaa ei ollut tuohon aikaan olemassa. Magneettiset havainnot tehtiin kuusi kertaa tunnissa, meteorologiset (lämpötila, ilmanpaine, tuulen suunta ja voimakkuus) kolme kertaa; kaikki vielä kellon ympäri vuorotyönä vuoden jokaisena päivänä.  Näin mittaustuloksia kertyi valtavia määriä.

Magneettis-meteorologisen observatorion tieteellinen merkitys

Nervanderin kauden jälkeisille magneettisille mittauksille ei aikanaan tehty mitään, ne vain arkistoitiin alkuperäisissä käsinkirjoitetuissa havaintovihoissa. Kertynyttä meteorologista ja magneettista havaintoaineistoa on pidettävä vieläkin tieteellisesti erittäin arvokkaana, koska vastaavanlaisia yhtä pitkiä ja yhtenäisiä havaintosarjoja viime vuosisadalta ei ole säilynyt kovin paljon muualta. Kaisaniemen ilmatieteelliset havainnot ovat maamme pisin ilmastollinen aikasarja, jonka kesto on lähes 180 vuotta.

Magneettis-meteorologinen observatorio Helsingin yliopistossa 1838 – 1881 oli ensisijaisesti perustutkimusta ja -havaintoja tekevä laitos. Tilanne muuttui käytännön­läheisempään suuntaan jo 1850-luvulla, jolloin päivittäisiä säätietoja ja ensimmäisiä yksinkertaisia sääennusteita välitettiin Euroopan eri maiden välillä. Synoptisten havaintojen merkitys ja hyöty yhteiskunnalle ymmärrettiin.  Ensimmäiset sääpalvelumuodot, päivittäiset sääkatsaukset ja -ennusteet alkoivat ilmestyä sanomalehdissä aivan 1880-luvun alussa.

Magneettis-meteorologinen observatorio jatkoi toimintaansa yliopiston alaisuudessa aina vuoteen 1881 saakka, jolloin se siirtyi Suomen Tiedeseuralle Meteorologisen Keskuslaitoksen nimellä. Nimenmuutos kertoi myös toimintojen painopisteen siirtymisestä magnetismista meteorologian suuntaan. Meteorologinen päälaitos irrotettiin vuonna 1918 Suomen Tiedeseuran alaisuudesta Ilmatieteelliseksi keskuslaitokseksi ja valtion virastoksi. Laitoksen käytössä oli koko valtakunnan laajuinen meteorologinen havaintoverkko ja valmiudet erilaisten ilmatieteellisten palveluiden toimittamiseen kansalaisten ja elinkeinoelämän hyväksi.

Ylimmäinen kuva on vuodelta 1931, jolloin laitoksessa vietettiin juhlia siitä, kun Ilmatieteellinen keskuslaitos oli toiminut 50 vuotta Suomen Tiedeseuran alaisena laitoksena. Kuvassa on laitoksen henkilökuntaa Kaisaniemessä sijainneen päärakennuksen pihalla. Etualalla vasemmalla hattupäinen mieshenkilö on laitoksen silloinen johtaja Jaakko Keränen (1883-1979), joka oli virassaan aina vuoteen 1953 saakka.